Pohjoisen petuniat, etelän liljat

Kävin Pohjois-Pohjanmaalla ihastelemassa kuivaa kangasmaastoa ja todella muhkeita petunioita. Ne näyttävät kasvavan noilla korkeuksilla aivan erityisen kookkaiksi, johtunee ainakin osaksi huikeasta määrästä valoisaa aikaa: heinäkuun puolivälin jälkeenkin Seinäjoen korkeudella täysin pimeää aikaa on vain reilu tunti, kello 01:n ja 02:n välillä. Aurinko nousee neljältä, mutta kahden jälkeen alkaa jo valostumaan.

Kamera oli eri paikassa kuin minä ja petuniat, joten tämä jää vain uskon varaan. Sen sijaan kotipihalla on auennut kukkaan muutama liljalajike, jotka tähän näytille pistän.

Perennapenkissä on pari sitkeää ruskoliljaa (Lilium bulbiferum), joita ei siirtely tai kaikenlainen laiminlyöminen haittaa.

Viime vuonna istutin samaiseen penkkiin muutaman matalan valkoisen värililjan, joiden tarkemmat tiedot ovat varmassa tallessa. Jossain.

Nämä isot 'Jetfire'-nimiset värililjat ovat kyllä korkeita ja komeita. Ne kasvavat ruukussa melko paahteisella paikalla, joten olen kastellut niitä paljon, toisin kuin ns. penkissä kasvavia liljoja tai muita perennoja.

Tässä erittäin matala lajike, jonka sain bonuslahjana muistaakseni Viherpeukaloilta. Kuvasta ei näy, että laitoin mukulat ruukkuun ja sain odottaa niiden esiinnousua pari kuukautta. Juuri kun olin ottamassa ruukkua muuhun käyttöön, pinnalle putkahti kaksi vihreää tupsua.

Ja tosiaankin vain kaksi, vaikka kymmenen mukulaa multiin meni. Ne kaksi ovat kyllä kehittäneet kukka-aihioita, ja toinen yksilö siis kukkiikin jo. Ruukku on kuitenkin pitänyt piilottaa vähän kauemmaksi, koska nämä pikku tupsut eivät riitä nostamaan tätä pottia varsinaiseksi silmäniloksi.

Mutta yksityiskohtana, valokuvan tarkasti rajatussa maailmassa, tämäkin lilja on varsin nätti.