30. heinäkuuta 2010

Syysleimu loimottaa

Onhan siinä kaikki: väri, muoto ja runsaus. Silti jotenkin tuntuu, että syysleimu (Phlox paniculata) ei kosketa sen syvemmältä. Ehkä hyvä tuoksu voisi nostaa kasvin mielessäni korkeammille sijoille?

Nooh, annan syysleimun kasvaa ja kukkia kuitenkin parissakin eri paikassa tonttia. Tässä ensin väriin ehtinyt liila versio. Se kasvaa aurinkoisimmalla paikalla.


 Tässä nyt avautuneet valkoiset ja punaiset yksilöt puolivarjoisalta nurkalta.


Punaisia on tulossa kokonainen armeija, siis puna-armeija.

Syysleimut ovat muuten helppohoitoisia eli eivät vaadi hoitoa, mutta kuivalla säällä niitä on kasteltava, muuten lehdet roikkuvat surkeasti.

Saksalainen syysleimujalostaja Karl Foester on loihenut lausumaan, että "Elämä ilman leimukukkia on erehdys". Itse en ihan noin vahvasti asiaa ilmaisisi, vaan sanoisin, että "Puutarha ilman leimukukkia on hyvinkin mahdollinen".

Parhaimmillaan syysleimu lieneekin suurena ryhmänä, jota voi tarkastella kauempaa. Silloin kirkkaat värit pääsisivät varmaan oikeuksiinsa. Yksityiskohtia kaipaavalle syysleimu jää hieman laimeaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti